4. tunti: Psykososiaaliset auttamismenetelmät

"There is no health without mental health"

David Satcher

Tööt

Mielenterveys- ja päihdetyö

Mitä on mielenterveys?

WHO:n määritelmän mukaan terveys on täydellistä fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila, eikä vain sairauden puuttumista. Hyvä mielenterveys kantaa vastoinkäymisissä ja tukee arjessa selviytymisessä. Se vaikuttaa koko yhteiskuntaan ja kansanterveyteen. 

Mielenterveyslaissa esitetään tahdosta riippumattomaan hoitoon (ns. pakkohoitoon) määrämisen edellytykset 

Mielenterveyttä määrittävät tekijät

• yksilölliset tekijät ja kokemukset
• sosiaalinen tuki ja vuorovaikutus
• yhteiskunnalliset rakenteet ja resurssit
• kulttuuriset arvot

Primaaritaso - Edistävä toiminta

• Tunnistaa ja voimistaa mielenterveyttä edistäviä yhteiskunnallisia ja yksilöllisiä tekijöitä
• Ensisijaisesti edistetään positiivisen mielenterveyden vahvistumista

Sekundaaritaso - Ehkäisevä toiminta

• Tunnistaa mielenterveyttä uhkaavia tekijöitä ja torjua niitä
• Varhaisella puuttumisella voidaan ehkäistä tai lieventää varsinaista sairastumista tai siitä aiheutuvaa kärsimystä
• Kansalaisten tiedon lisääminen ja motivointi

Tertiaaritaso - Korjaava toiminta

• Mielenterveysongelmien tutkimus, hoito ja kuntoutus
• Lieventää jo olevia häiriöitä ja toimintakyvyn menetystä 

Vuorovaikutussuhteen ilmiöt

Transferenssi hoitosuhteessa - Tunteen siirto

• Potilaassa herää usein varhaislapsuudesta kumpuavia reaktioita 
• Potilaalla on toiveita ja odotuksia hoitajan suhteen 
• Transferenssitunteet heräävät samantien
• Kumpuavat esimerkiksi yhtäläisyyksistä ulkonäössä, äänensävyssä ja puhetavassa

Vastatransferenssi

• Potilas herättää hoitajassa tunteita jotka liittyvät aiempiin ihmissuhteisiin ja kokemuksiin
• Vaarantaa hoitajan ammatillisuuden hoitosuhteessa
• Hoitaja saattaa kokea toivottomuutta, suuttumusta, agressiivisuutta ja hylkäämisen halua

Vastarinta

• Taustalla potilaan elämänhistoria
• Pyritään välttämään ahdistusta, masennusta ja surua
• Tavallinen ilmenemismuoto on ettei potilas halua puhua aiheesta ja välttelee sitä
• Transferenssi toimii yhtenä vastarinnan muotona

Distanssi

• Potilaan ja hoitajan välimatka psyykkisesti, fyysisesti ja sosiaalisesti
• Oikea välimatka ja sen sääteleminen vaatii hoitajalta ammattitaitoa 
• Maanisesti oireileva potilas saattaa tulla fyysisesti hyvin lähelle
• Hoitajan tehtävä asettaa rajat ja osoittaa kunnioittavasti mikä etäisyys on sopiva

Xoxo, J & L

Lähteet:

Kuhanen, C; Oittinen, P; Kanerva, A; Seuri, T; Schubert, C; 2010, Mielenterveyshoitotyö, WSOYpro Oy (s.17, 19, 27-30, 163-166)

Finlex-Mielenterveyslaki
Wikipedia-Psykoterapia
Luentomateriaalit

3. tunti: Kriisipsykologia

"Ihminen tekee hätätilanteessa sitä mitä hän on oppinut" 

Lassi Nurmi, 2006

Avataan yllä olevaa lausetta hieman kertaamalla mikä on kriisi :

Kriisi (kreikan krisis - päätös) on tilanne jossa ihmisen tai organisaation aiemmin opitut selviytymiskeinot eivät välttämättä toimi. Yleisesti kriisi tarkoittaa käännekohtaa,  jossa toimitamme ja valintamme vaikuttavat tulevaisuuteen joko positiivisesti tai negatiivisesti. (Wikipedia, luettu 27.2.2017) 

Kriisityypit:

• Kehityskriisi - Luontaiseen kehitykseen liittyvä kriisi esim. siirtymät elämänkulussa. Kehityskriisiin voi valmistautua ja ne kasvattavat ihmistä henkisesti sekä voivat olla myös hyviä.

• Elämänkriisi - Pitkäkestoisia rasitustilanteita. Elämänkriisi ei osu kaikkien kohdalle, se voi olla esimerkiksi potkut työpaikasta, avioro tai sairaus. 

• Äkillinen kriisi - Äkillinen kriisi syntyy ilman ennakkovaroitusta, niitä ovat esimerkiksi onnettomuudet, tulipalo, vammautuminen tai henkirikos. Siihen liittyvät traumat, joita on ketjuuntunut trauma, I trauma eli yksittäinen trauma ja II trauma eli toistuva trauma. 

Traumaattinen kriisi:
Psyykkinen tilanne, jossa yksilö kohtaa ulkoisen tapahtuman, joka uhkaa hänen ruumiillista olemassaoloaan, sosiaalista identiteettiään ja turvallisuuttaan tai tyydytysmahdollisuuksiaan.

Traumaattisen kriisiin tunnusmerkit:
Ennustamattomuus - Kriisi tulee aivan yllättäen eikä siihen ole pystytty varautumaan.
Kontrolloimattomuus - Ihminen tuntee ettei pysty hallitsemaan tilannetta omilla voimavaroillaan.
Uhkaa keskeisiä elämänarvoja - Tämä voi tarkoittaa tunnetta, että elämältä putoaisi pohja ja ihminen tiedostuu haavoittuvaisuudestaan.
Muutoksen suuruus - Ihmisen pelko ettei selviä tilanteesta eikä koe hallinnan tunnetta.

Kriisin uhrityypit: 
Primaariuhri - Välitön tai ensisijainen uhri traumaattisessa tapahtumassa on yleensä onnettomuudessa mukana ollut, kuten loukkaantunut (fyysisesti tai psyykkisesti) tai jopa kuollut.

Sekundaariuhri - Välillinen tai toissijainen uhri traumaattisessa tapahtumassa ovat tapahtuman välittömästi kokeneet tai nähneet henkilöt, kuten omaiset, silminnäkijät, ystävät, pelastushenkilöstö tai taloudellisia menetyksiä kokeneet.

Traumaattisessa tilanteessa uhrin aikakäsitys muuttuu ja aika tuntuu hidastuvan. Sekunteja kestävät tilanteet saattavat tuntua kestävän minuutteja ja uhri ehtii tekemään päätöksiä jotka vaikuttavat lopputulokseen.

Psyykkinen ensiapua voi antaa vain kuuntelemalla potilasta ja koskettamalla esimerkiksi olkapäätä, jolloin potilas tuntee saavansa tukea eikä ole yksin asian kanssa. Potilaalle tilannetta ei tule vähätellä vaantodenmukaisesti puhuminen on kannattavaa. Ei tulisi myöskään väittää, että tietää miltä potilaasta tuntuu, jos näin ei kuitenkaan ole. Potilaalle tulee ainatarjota mahdollisuutta päästä käsittelemään kriisin aiheuttamia tunteita ja kokemuksia. On tärkeää antaa uhrille selkeät ohjeet mistä ja miten apua saa.

Traumaattisen kriisin vaiheet:

Shokki > reaktio > käsittely > uudelleen suuntautuminen

- Shokkireaktio voi kestää useista sekunneista vuorokausiin, riippuen täysin ihmisestä. Shokkivaiheessa ihminen ei kykene käsittämään kriisin aiheuttanutta tapahtumaa ja saattaa kieltää sen. Tässä vaiheessa turvallisuuden tunteen tarve on voimakasta eikä ihmiselle välttämättä jää mieleen hänelle kerrotut asiat, sillä hänen tietoisuutensa on hämärtynyt.

- Reaktiovaihe kestää yleensä muutamasta viikosta kuukausiin. Siinä ihmiselle voi ilmetä outoja tuntemuksia esimerkiksi siinä, että hän tuntee menetetyn ihmisen olevan lähellä tai kuulee tämän äänen. Reaktiovaiheessa ihminen alkaa kohdata todellisuuden ja muodostaa siitä käsitystä. Tässä vaiheessa ihminen voi kokea haluavansa puhua tapahtuneesta paljon ja haluu kokea tulla kuulluksi.

- Käsittelyvaihe voi kestää kuukausista vuosiin. Tämän aikana mieli ei enää kiellä tapahtunutta vaan ihminen alkaa uskomaan ja hyväksymään tapahtuman todellisuuden. Käsittelyvaiheessa ihminen voi alkaa pohtimaan muuttunutta identiteettiään, vakaumuksiaan ja uskomuksiaan. 

- Uudelleen suuntautumisen vaiheessa kriisistä on yleensä kulunut tässä kohtaan aikaa vuodesta kahteen vuoteen. Kriisin aiheuttama tapahtuma alkaa muuttua osaksi elämää ja identiteettiä. Kun tapahtumat hyväksytään, sopeutuminen uuteen tilanteeseen pääsee alkamaan. Kriisi ei enää hallitse ihmisen tunne- ja ajatusmaailmaa ja se voi tuoda mukanaan uusia voimavaroja. Kriisin jälkeen elämä voi helposti tuntua aiempaa merkityksellisemmältä. 

"Turpa kiinni!"

Jukka Oksanen, 2017

Xoxo, J & L

Lähteet:

http://www.traumaterapiakeskus.com/18

https://www.tukinet.net/aineisto/aineisto_tiedot.tmpl?id=621

2. tunti: Kliininen psykologia

Tunnin sisältö:

• Mitä on (kliininen) psykologia?
• Kuinka psykologia eroaa psykiatriasta ja hoitotieteestä?
• Kuinka psykologinen arviointi tehdään?
• (Kuinka psykoterapia toimii?)

Eri tahojen tulee toimia yhteistyössä potilaan hoidossa parhaimman tuloksen saavuttamiseksi

Tunnin aluksi pelasimme Pako Hesperiasta -peliä. Lautana on maailmankartta, jossa oli etenemisreitteinä Afrikantähdestä tuttuja palluroita. Jakauduimme ryhmiin ja kukin ryhmä edusti skitsofreenikkoa joka yritti paeta hesperiasta mahdollisimman kauas. Saimme tunnin aluksi 45 minuuttia aikaa etsiä vastauksia 1- ja 5-pisteen kysymyksiin. Kysymyksiin oikein vastaamalla edettiin pelilaudalla.

Ideana oli omatoimisesti tutustua aiheeseen ja sen osa-alueisiin. Pelin aikana käytiin keskustelua vastauksista ja täydennettiin yhdessä toisten ryhmien vastauksia.

Kliininen psykologia on psykologian sovellusalue, joka tutkii ihmismielen häiriöiden syntyyn vaikuttavia tekijöitä, kehittää niille hoitomenetelmiä ja soveltaa niitä käytäntöön. Varsinkin mielenterveystyön alueella kliininen psykologia on edelleen tiiviisti kytköksissä psykiatrian ja neurologian tieteenalojen kanssa. (Toivio & Nordling, 2013)

Termi kliininen tulee kreikan sanasta kline, vuode. Kliininen tarkoittaakin vuoteen vierellä tapahtuvaa hoitotyötä. Psykologia taas muodostuu sanoista psykhe, mieli ja logos, oppi. Eli suomennettuna kliininen psykologia on oppia siitä, mikä saa mielen sairastumaan niin, että ihminen päätyy vuoteen omaksi. (Toivio & Nordling, 2013)

Kliinisen psykologian voi ymmärtää tieteenalana, joka tutkii sekä pyrkii ymmärtämään ja selittämään ihmisen mielen häiriintymiseen tai sairastumiseen vaikuttavia tekijöitä kokonaisvaltaisesti. Samalla se pyrkii tutkimaan psyykkisten häiriöiden syitä ja kehittämään hoitoon ja tutkimukseen soveltuvia menetelmiä. (Toivio & Nordling, 2013)

Psykiatria taas on lääketieteen erikoisala, jonka tehtävänä on tutkia, hoitaa ja kuntouttaa mielenterveyden häiriöitä ja -sairauksia. Kliinisen psykologin ja psykiatrin suurin ero on mielenterveyden häiriöiden ja -sairauksien diagnosointi ja lääkehoito, sillä vain psykiatri saa tehdä edellämainittuja. (Toivio & Nordling, 2013)

Kliininen psykologinen arviointi tehdään käyttämällä monenlaisia eri metodeja, jotka valitaan potilaan mukaan. Tutkimukset voidaan jaotella sen mukaan mitä tehdään ja kuinka laaja se on. (esim. erittäin laaja persoonallisuustutkimus tai psyykkisen työkyvyn arviointi) Tutkimus voidaan myös jaotella siinä käytettyjen tutkimusvälineiden ta menetelmien arviointitarkoituksen mukaan. (esim. älykkyystutkimus, neuropsykologinen tutkimus tai persoonallisuustutkimus) 

Kliinisessä psykologisessa arviossa käytettäviä välineitä on:

• Älykkyys- ja lahjakkuustestit 
• WAIS-III ja WISC-III
• Raven-matriisit (PM)
• Persoonallisuustestit
• Suorat 
• Valmiiksi strukturoituja itsearviointeja tai kyselyjä
• Halpoja, nopeita ja helppoja
• Esim.  MMPI (Minnesota Multiphasic Personality Inventory)
• Puolisuorat
• Tutkittava ei voi vapaasti reagoida tai tuottaa assosiaatioitaan (mielleyhtymä)
• Testi antaa aluksi vihjeen minkälaiseen aiheeseen tai suuntaan tulisi reagoida
• Esim. lauseentäydennystestit
• Saa monipuolisia viitteitä esimerkiksi tutkittavan minäkuvasta, mielialasta, lapsuudesta ja ihmissuhteista 
• Epäsuorat
• Projektiivisia (projektio=persoonallisuuden suojautumiskeino, heijaste)
• Mustetäplätesti (Ro) 
• Kuvakertomustestit
• Mitä kuvassa on ja mitä tapahtuu?
• ORT, TAT ja CAT (lapsille)
• Persoonallisuus- ja piirrostesti WZT
• Käytetään esimerkiksi ammattikoulujen valintakokeissa
• Neuropsykologiset testit
• Kohteena aivojen toiminnan ja käyttäytymisen välinen yhteys
• Esim. MMSE (Mini Mental State Examination)

Mustetäplätesti (Ro)

Daniel Amen ja SPECT (single photon emission computed tomography) 
Daniel Amen on amerikkalainen aikuisten ja lasten psykiatri. Hänen klinikkansa tutkii psykologisia häiriöitä ja sairauksia kuvantamalla niitä. (Lähde: Wikipedia) 

"We’re (psychiatrists) the only field of medicine that doesn’t look at the organ that we treat"
Daniel Amen (Lähde) 

Hän uskoo kuvantamisen parantavan ahdistuksen ja masennuksen, eikä tuntien puhuminen sohvalla. (Lähde) 

Amenin vuonna 2013 pitämä puhe TEDx-tilaisuudessa. Lopussa hän kertoo lähipiiriään koskettaneen tapauksen. 

Xoxo, J & L

Lähteet:

Toivio, T; Nordling, E; 2013, Mielenterveyden psykologia, Porvoo, Edita (s. 16-18, 246, 250-256)

http://www.telegraph.co.uk/news/health/9836429/Dr-Daniel-Amen-interview-the-shrink-who-believes-technology-will-replace-the-couch.html

1. tunti: Johdatus kehityspsykologiaan

Aloitamme blogin pitämisen osana mielenterveys- ja päihdehoitotyön kurssia. Tänään kurssin orientaatio tunnilla keskustelimme, mitä mielenterveys on. Kävimme myös mielipideäänestyksiä muun muassa siitä, voiko mielenterveyshäiriöstä parantua ja onko häiriö henkilön oma vika vai vaikuttavatko siihen ulkoisetkin tekijät. Tunti perehdytti meitä aiheeseen ja kertoi kurssin kulusta.

Pirjo Kinnunen listaa väitöskirjassaan "Nuoruudesta kohti aikusuutta" eri tahojen näkemyksiä ja määritelmiä mielenterveydestä. WHO:n (World Health Organization) mukaan mielenterveys on hyvinvoinnin tila, jossa yksilö ymmärtää omat kykynsä, pystyy toimimaan normaaleissa arjen stressitilanteissa sekä  työskentelemään tuloksellisesti ja tuottavasti. On myös kyettävä toimimaan yhteisön jäsenenä.

Psykoanalyytikko Sigmud Freud määritteli mielenterveyden kykynä rakastaa ja tehdä työtä. Erik Erikson taas kuvasi vuonna 1982, että mieleltään terveellä ihmisellä on todenmukainen käsitys itsestään ja hänen minäkuvansa on ehjä. 

Levinsonin kehitysteoria

 

Toinen oppitunti oli kehityspsykologiaa, jossa kävimme läpi ihmisen kasvun vaiheita. Ihminen on fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kokonaisuus ja meidän toimintaamme ohjaavat sekä sisäiset että ulkoiset tekijät. Daniel Levinson kehitti vuonna 1977 ihmisen elämänkulkumallin, joka ulottuu lapsuudesta vanhuuteen. Teoriassa sisältää viisi päävaihetta: varhaisnuoruus (0-22 v.), varhaisaikuisuus (17-45 v.), aikuisuuden keskivaihe (40-65 v.), aikuisuuden myöhäisvaihe (60-85 v.) sekä vanhuus (yli 80 v.). Mallissa on kaksi keskeistä osaa: stabiilivaiheet ja siirtymisvaiheet. Stabiili vaiheissa ihminen tekee valintoja ja pyrkii päämääriinsä ja siirtymisvaiheet ovat yhden jakson päätös ja toisen alku. Siirtymä tarkoittaa muutosta elämänrakenteessa, jolloin tärkeiden asioiden merkitys arvioidaan uudelleen ja niiden tärkeysjärjestys voi muuttua. Uusi kehitysvaihe edellyttää uusien kehitystehtävien suorittamista ja aikaisemmin käytetyistä menetelmistä luopumista.

Siirtymävaiheet: 

• Varhaisaikuisuuteen siirtyessä 17-22-vuotiaana nuori kasvaa erilleen vanhemmistaan ja jättää yleensä synnyinkotinsa. Tämä on itsenäistymisen aikaa ja sitä kuvaa Levinsonin dream-käsite. Siihen liittyy kuvitelma aikuudesta ja aikuisena elämisestä, kuten kuvitelmat ammatista ja työurasta, suhteista sekä sosiaalisesta ympäristöstä. Tässä vaiheessa nuori ei vielä sitoudu liian tiukasti mihinkään vaan katselee ja opettelee aikuisten keskuudessa elämistä. (Hartman, 2014, 11-12).

 

• 28-32-vuotiaana ihminen saattaa etsiä itsellensä kumppanin, hakea vakio työpaikan ja valitsee asuinpaikkansa. Tässä vaiheessa ihminen alkaa asettumaan pikkuhiljaa aloileen ja vakiintumaan. Nuoruuden ristiriidat on jo ratkaistu ja tulevaisuuden mahdollisuudet nähdään jo rajallisempana. (Hartman, 2014, 11-12).

 

• Keski-iän siirtymässä 40-45-vuotiaana ihminen pysähtyy tarkastelemaan elämänsä aikaansaannoksia, arvioi uudelleen elämänsä päämääriä ja tutkiskelee sisintään.  Aikakäsitys murtuu ja ihminen kokee tulevaisuutensa olevan tässä ja nyt. Tässä vaiheessa ihminen voi mennä elämässään uudistamisen suuntaan tai katkeroitua ja jämähtää. (Toivasen matkakirja, 2008-2009).

 

• Vanhuuden siirtymävaiheessa 60-65-vuotiaana ihminen eläköityy työstään, saa lapsenlapsia ja suuntaudutaan kohti vanhuutta. Ikääntyvän ihmisen on kohdattava elämässään haasteita, jotka liittyvät terveydentilaan, kognitiivisiin kykyihin ja fyysiseen kuntoon. Tässä vaiheessa muistot ja mielikuvat ovat tärkeitä, jotka auttavat läpi käymään prosessia. Iän myötä kasvaa tietoisuus ajan rajallisuudesta ja kuoleman väistämättömyydestä.

Eriksonin kehitysteoria 

Toinen kehitysteoria oli Erik Eriksonin, joka tuo selkeästi esille kehityskriisejä eri iässä. Eriksonin mukaan kehitys määräytyy ihmisen tarpeiden ja ympäristön vuorovaikutuksen perusteella. Yksittäisten vaiheiden kehitys on yhteydessä toisiinsa ja yksilön aikaisempi kehityshistoria ohjaa hänen tulevaa kehitystään. Kehitys ei kuitenkaan ole ennalta määrättyä vaan persoonallisuuden muutos on aina mahdollinen. Eriksonin kehitysteoria asettaa vastakkain kaksi ääripäätä psyykkisistä, biologisista ja sosiaalisista osa-alueista. Oikean vaihtoehdon oppiminen auttaa terveeseen kehittymiseen ja väärän suuntaan kallistuessa koko torni kallistuu ja psyykkinen tasapaino voi häiriintyä.

Kehitysvaiheet:

• Luottamus vs turvattomuus. Ensimmäinen vaihe on vauvaikä 0-18-vuotiaana. Tällöin muodostuu lapsen perusturvallisuus, joka on psyykkisen kehityksen ja terveyden kulmakivi. Perusluottamuksen oppiminen helpottaa myöhemmin eteen tulevien pettymysten ja vastoinkäymisten kohtaamista.

• Itsenäisyys vs epäily, häpeä. Pikkulapsi-iässä 18kk-3-vuotiaana lapsen tulee oppia hallitsemaan itseään, ilmaisemaan tahtoaan joustavasti. Jos tämä vaihe epäonnistuu lapsesta voi tulla piittaamaton muita ihmisiä kohtaan tai lapselle voi muodostua vihamielinen suhde itseensä tai hän saattaa korostaa liikaa itseään. On siis tärkeää, että lapsi ei jää liian usein yksin pettymystensä ja vastoinkäymistensä kanssa.

• Aloitteellisuus vs syyllisyys. Leikki-iässä 3-5-vuotiaana lapsi alkaa irtautumaan vanhemmistaan ja leikin kautta tutustua muihin lapsiin ja ympäristöönsä. Lapselle kehittyvät moraali ja itsetunto sekä aloitteellisuus luodessa sosiaalisia suhteita. Vastakohtana lapselta voi jäädä itsetunto kehittymättä tai hän kokee syyllisyyttä, joka näkyy liian ankarana omatuntona.

• Ahkeruus vs alemmuus. Varhaisessa kouluiässä 5-13-vuotiaana muodostuu käsitys työnteosta ja omista kyvyistä. Onnistuessaan lapsi kokee itsensä taitavaksi ja kykenee oma-aloitteiseen työskentelyyn, mutta epäonnistuessaan voi johtaa lapsen alemmuuden tunteeseen ja riittämättömyyteen suhteessa toisiin.

• Identiteetti vs roolien hajaannus. Nuoruusiässä 13-21-vuotiaana etsitään omaa identiteettiä eli mietitään "kuka olen". Tässä vaiheessa tehdään valinta koulutus- ja ammattiurasta, vakiinnutettaan ystäväpiiriä ja selkeytetään käsitystä omasta kehonkuvasta. Tässä vaiheessa epäonnistuessaan nuori ei opi tekemään päätöksiä omasta elämästään ja kokee jäävänsä yhteiskunnan ulkopuolelle.

• Läheisyys vs eristäytyminen. Varhaisaikuisuudessa 21-39-vuotiaana nuori haluaa olla itsenäinen, mutta samalla kaipaa turvaa ja läheisyyttä ja on riippuvainen toisista ihmisistä. Parisuhteen luominen ja kiintymyksen osoittaminen nousevat keskiöön tässä vaiheessa. Epäonnistuessa tässä vaiheessa voi johtaa yksinäisyyden tunteeseen ja eristäytymiseen.

• Tuttavuus vs lamaantuminen. Keski-iässä 40-65-vuotiaana ihmisen päämääränä on luoda jotain pysyvää, kuten suvun jatkamista tai jotain yhteiskunnallista. Vaiheen onnituminen tuottaa toisista huolehtivan ja rakastavan ihmisen. Epäonnistuminen voi saada aikaan itseensä käpertyneen henkilön, jonka on vaikea välittää muista ja tuntee ettei hänestä välitetä.  

• Eheys vs epätoivo. Vanhuus yli 60-vuotiaana on aikaa, jolloin arvioidaan omaa elämää. Siihen voi olla tyytyväinen, jolloin se luo sisäisen tyyneyden tunteen tai sitä voi pitää epätyydyttävänä, joka johtaa epätoivoon, koska tehtyjä virheitä ei pysty enää korjaamaan. Eriksonin mukaan tämän kehityskriisin ratkaiseminen luo ihmiselle viisauden tunteen. Epäonnistuessa tämä voi tuoda mukanaan ahdistuksen menneisyydestä sekä kuolemanpelkoa. 

Havighurstin kehitysteoria

 

Robert Havighurstin teoria taas pohjautuu ikänormatiivisiin odotuksiin. Siinä painottuvat ympäristön (esim. läheisten) ja yhteiskunnan sosiaaliset odotukset. Kussakin ikävaiheessa on ihmisellä selvitettävänä tietyt kehitystehtävät. Kehitystehtävien ratkaisut ohjaavat yksilön persoonallisuuden kehitystä. Teoriassa yhdistyvät siis ihmisen biologinen kasvu sekä sosiaaliset odotukset. Kuvassa sekä alapuolella listattu kuhunkin ikäkauteen kuuluvat kehitystehtävät.

Kehitystehtävät ikäkausittain:

• Vauvaikä ja varhaislapsuus (0-2 v.): perusturvallisuuden saavuttaminen, alkeellisen ruumiinkuvan muodostuminen, kävelyn ja puheen oppiminen sekä erotilanteista selviäminen.

 

  

• Leikki-ikä (2-5 v.) ja kouluikä (6-12 v.): Minäkäsityksen, itsearvostuksen eli itsetunnon ja omantunnon kehittyminen, moraalin ja arvojen kehittyminen, maskuliinisen/feminiinisen sosiaalisen roolin oppiminen sekä oman sukupuoliroolin, ikätovereiden kanssa toimimisen ja työperiaatteen oppiminen.

• Nuoruus (12-18 v.): Oman roolin ja sukupuoli-identiteetin löytäminen, uuden kypsemmän kuvan muodostaminen molempista sukupuolista, fyysisen kehityksensä hyväksyminen, valmistautuminen seurusteluun, perhe-elämään tai avioon, sosiaalisesti vastuullisen toimintatavan saavuttaminen, emotionaalisen itsenäisyyden saavuttaminen sekä oman maailman kuvan kehittyminen.

• Varhaisaikuisuus (18-30 v.): Puolison valinta sekä yhteiselon opettelu, perheen perustaminen, työelämään siirtyminen, vastuun ottaminen sekä kodin hoitaminen.

• Myöhäisaikuisuus (30-60 v.): Aikuisen sosiaalisen vastuun saavuttaminen, teini-ikäisten lasten tasapainoiseksi ja vastuulliseksi kasvamisen tukeminen, ammatillisen tyytyväisyyden saavuttaminen, vapaa-ajan harrastusten hankkiminen, omien vanhempien ikääntymiseen mukautuminen ja ikääntymisestä johtuvien fysiologisten muutosten hyväksyminen.

• Vanhuus (60- v.): Eläköitymiseen ja vähentyneisiin tuloihin mukautuminen, puolison kuoleman hyväksyminen, terveyden ja fyysisen voiman heikkenemiseen mukautuminen ja erilaisiin rooleihin joustavasti mukautuminen.

Kehitystehtävät asettavat henkilölle tiettyjä vaatimuksia ja rajoituksia, esimerkiksi pystyykö Suomessa asua kotona vanhempien luona vielä yli 30-vuotiaana ilman muiden ihmisten tuomiksemiseksi joutumista tai voiko 40-vuotias perheen äiti käydä ulkona juhlimassa ja "örveltämässä" vai pitääkö hänen olla kotona hoitamassa lapsiaan. Eri maissa ja kultteereissa pätevät eri normit. Mikä on muualla outoa, voi olla toisaalla normaalia.

Xoxo, J & L

Lähteet:

Aalto yliopisto, kauppakorkeakoulu.
http://epub.lib.aalto.fi/fi/ethesis/pdf/13573/hse_ethesis_13573.pdf


Hartman, Elisa. 2014. Aikuiseksi kasvamista ja identiteetin rakentamista - Kauppatieteiden opiskelijoiden kokemuksia yliopisto-opiskelusta.

Kauranen, Kristiina. 3.9.2016. Opettajamaisuutta. http://opettajamaisuutta.blogspot.fi/2016/09/elamankulun-teoriat.html

Kehityspsykologia. https://ilh7kehityspsykologia.wikispaces.com/Ryhm%C3%A41

Kinnunen, P. 2011. Nuoruudesta kohti aikuisuutta, Tampere, Tampereen Yliopistopaino Oy (s. 20)

Suhdesoppa, itsetuntemus. Eriksonin kehitysteoria - katso 8 vaihetta. 
http://www.suhdesoppa.fi/itsetuntemus/lapsen-kehitys/

Toivanen, Risto. Portfolio, 2008-2009. 
https://sites.google.com/site/toiffan/Home/elaemaenkulku/levinson 

https://psykanabikurssi.wikispaces.com/28.+Teoreetikkoja

Aloitus

Olemme kaksi ensihoitajaopiskelijaa Metropoliasta. Tehtävänämme on pitää mielenterveys- ja päihdetyön kussin aikana blogia, johon kirjoitamme jokaisen tunnin jälkeen läpikäydyt asiat. Blogin on tarkoitus olla oppimisportfolio.

Käymme blogissa läpi seuraavat teemat:

Hoitotyö:

• Hoitosuhdetyöskentely ja mielenterveyshoitotyö
• Psykoosien ja skitsofrenian hoito
• Mielialahäiriöt (masennuksen hoitotyö)
• Persoonallisuushäiriöt (hoitotyö)
• Päihdehoitotyö
• Yksi vapaavalintainen teema

Psykologia:

• Kriisipsykologia
• Kehityspsykologia
• Kliininen psykologia

Xoxo, J & L