1. tunti: Johdatus kehityspsykologiaan

Aloitamme blogin pitämisen osana mielenterveys- ja päihdehoitotyön kurssia. Tänään kurssin orientaatio tunnilla keskustelimme, mitä mielenterveys on. Kävimme myös mielipideäänestyksiä muun muassa siitä, voiko mielenterveyshäiriöstä parantua ja onko häiriö henkilön oma vika vai vaikuttavatko siihen ulkoisetkin tekijät. Tunti perehdytti meitä aiheeseen ja kertoi kurssin kulusta.

Pirjo Kinnunen listaa väitöskirjassaan "Nuoruudesta kohti aikusuutta" eri tahojen näkemyksiä ja määritelmiä mielenterveydestä. WHO:n (World Health Organization) mukaan mielenterveys on hyvinvoinnin tila, jossa yksilö ymmärtää omat kykynsä, pystyy toimimaan normaaleissa arjen stressitilanteissa sekä  työskentelemään tuloksellisesti ja tuottavasti. On myös kyettävä toimimaan yhteisön jäsenenä.

Psykoanalyytikko Sigmud Freud määritteli mielenterveyden kykynä rakastaa ja tehdä työtä. Erik Erikson taas kuvasi vuonna 1982, että mieleltään terveellä ihmisellä on todenmukainen käsitys itsestään ja hänen minäkuvansa on ehjä. 

Levinsonin kehitysteoria

 

Toinen oppitunti oli kehityspsykologiaa, jossa kävimme läpi ihmisen kasvun vaiheita. Ihminen on fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kokonaisuus ja meidän toimintaamme ohjaavat sekä sisäiset että ulkoiset tekijät. Daniel Levinson kehitti vuonna 1977 ihmisen elämänkulkumallin, joka ulottuu lapsuudesta vanhuuteen. Teoriassa sisältää viisi päävaihetta: varhaisnuoruus (0-22 v.), varhaisaikuisuus (17-45 v.), aikuisuuden keskivaihe (40-65 v.), aikuisuuden myöhäisvaihe (60-85 v.) sekä vanhuus (yli 80 v.). Mallissa on kaksi keskeistä osaa: stabiilivaiheet ja siirtymisvaiheet. Stabiili vaiheissa ihminen tekee valintoja ja pyrkii päämääriinsä ja siirtymisvaiheet ovat yhden jakson päätös ja toisen alku. Siirtymä tarkoittaa muutosta elämänrakenteessa, jolloin tärkeiden asioiden merkitys arvioidaan uudelleen ja niiden tärkeysjärjestys voi muuttua. Uusi kehitysvaihe edellyttää uusien kehitystehtävien suorittamista ja aikaisemmin käytetyistä menetelmistä luopumista.

Siirtymävaiheet: 

• Varhaisaikuisuuteen siirtyessä 17-22-vuotiaana nuori kasvaa erilleen vanhemmistaan ja jättää yleensä synnyinkotinsa. Tämä on itsenäistymisen aikaa ja sitä kuvaa Levinsonin dream-käsite. Siihen liittyy kuvitelma aikuudesta ja aikuisena elämisestä, kuten kuvitelmat ammatista ja työurasta, suhteista sekä sosiaalisesta ympäristöstä. Tässä vaiheessa nuori ei vielä sitoudu liian tiukasti mihinkään vaan katselee ja opettelee aikuisten keskuudessa elämistä. (Hartman, 2014, 11-12).

 

• 28-32-vuotiaana ihminen saattaa etsiä itsellensä kumppanin, hakea vakio työpaikan ja valitsee asuinpaikkansa. Tässä vaiheessa ihminen alkaa asettumaan pikkuhiljaa aloileen ja vakiintumaan. Nuoruuden ristiriidat on jo ratkaistu ja tulevaisuuden mahdollisuudet nähdään jo rajallisempana. (Hartman, 2014, 11-12).

 

• Keski-iän siirtymässä 40-45-vuotiaana ihminen pysähtyy tarkastelemaan elämänsä aikaansaannoksia, arvioi uudelleen elämänsä päämääriä ja tutkiskelee sisintään.  Aikakäsitys murtuu ja ihminen kokee tulevaisuutensa olevan tässä ja nyt. Tässä vaiheessa ihminen voi mennä elämässään uudistamisen suuntaan tai katkeroitua ja jämähtää. (Toivasen matkakirja, 2008-2009).

 

• Vanhuuden siirtymävaiheessa 60-65-vuotiaana ihminen eläköityy työstään, saa lapsenlapsia ja suuntaudutaan kohti vanhuutta. Ikääntyvän ihmisen on kohdattava elämässään haasteita, jotka liittyvät terveydentilaan, kognitiivisiin kykyihin ja fyysiseen kuntoon. Tässä vaiheessa muistot ja mielikuvat ovat tärkeitä, jotka auttavat läpi käymään prosessia. Iän myötä kasvaa tietoisuus ajan rajallisuudesta ja kuoleman väistämättömyydestä.

Eriksonin kehitysteoria 

Toinen kehitysteoria oli Erik Eriksonin, joka tuo selkeästi esille kehityskriisejä eri iässä. Eriksonin mukaan kehitys määräytyy ihmisen tarpeiden ja ympäristön vuorovaikutuksen perusteella. Yksittäisten vaiheiden kehitys on yhteydessä toisiinsa ja yksilön aikaisempi kehityshistoria ohjaa hänen tulevaa kehitystään. Kehitys ei kuitenkaan ole ennalta määrättyä vaan persoonallisuuden muutos on aina mahdollinen. Eriksonin kehitysteoria asettaa vastakkain kaksi ääripäätä psyykkisistä, biologisista ja sosiaalisista osa-alueista. Oikean vaihtoehdon oppiminen auttaa terveeseen kehittymiseen ja väärän suuntaan kallistuessa koko torni kallistuu ja psyykkinen tasapaino voi häiriintyä.

Kehitysvaiheet:

• Luottamus vs turvattomuus. Ensimmäinen vaihe on vauvaikä 0-18-vuotiaana. Tällöin muodostuu lapsen perusturvallisuus, joka on psyykkisen kehityksen ja terveyden kulmakivi. Perusluottamuksen oppiminen helpottaa myöhemmin eteen tulevien pettymysten ja vastoinkäymisten kohtaamista.

• Itsenäisyys vs epäily, häpeä. Pikkulapsi-iässä 18kk-3-vuotiaana lapsen tulee oppia hallitsemaan itseään, ilmaisemaan tahtoaan joustavasti. Jos tämä vaihe epäonnistuu lapsesta voi tulla piittaamaton muita ihmisiä kohtaan tai lapselle voi muodostua vihamielinen suhde itseensä tai hän saattaa korostaa liikaa itseään. On siis tärkeää, että lapsi ei jää liian usein yksin pettymystensä ja vastoinkäymistensä kanssa.

• Aloitteellisuus vs syyllisyys. Leikki-iässä 3-5-vuotiaana lapsi alkaa irtautumaan vanhemmistaan ja leikin kautta tutustua muihin lapsiin ja ympäristöönsä. Lapselle kehittyvät moraali ja itsetunto sekä aloitteellisuus luodessa sosiaalisia suhteita. Vastakohtana lapselta voi jäädä itsetunto kehittymättä tai hän kokee syyllisyyttä, joka näkyy liian ankarana omatuntona.

• Ahkeruus vs alemmuus. Varhaisessa kouluiässä 5-13-vuotiaana muodostuu käsitys työnteosta ja omista kyvyistä. Onnistuessaan lapsi kokee itsensä taitavaksi ja kykenee oma-aloitteiseen työskentelyyn, mutta epäonnistuessaan voi johtaa lapsen alemmuuden tunteeseen ja riittämättömyyteen suhteessa toisiin.

• Identiteetti vs roolien hajaannus. Nuoruusiässä 13-21-vuotiaana etsitään omaa identiteettiä eli mietitään "kuka olen". Tässä vaiheessa tehdään valinta koulutus- ja ammattiurasta, vakiinnutettaan ystäväpiiriä ja selkeytetään käsitystä omasta kehonkuvasta. Tässä vaiheessa epäonnistuessaan nuori ei opi tekemään päätöksiä omasta elämästään ja kokee jäävänsä yhteiskunnan ulkopuolelle.

• Läheisyys vs eristäytyminen. Varhaisaikuisuudessa 21-39-vuotiaana nuori haluaa olla itsenäinen, mutta samalla kaipaa turvaa ja läheisyyttä ja on riippuvainen toisista ihmisistä. Parisuhteen luominen ja kiintymyksen osoittaminen nousevat keskiöön tässä vaiheessa. Epäonnistuessa tässä vaiheessa voi johtaa yksinäisyyden tunteeseen ja eristäytymiseen.

• Tuttavuus vs lamaantuminen. Keski-iässä 40-65-vuotiaana ihmisen päämääränä on luoda jotain pysyvää, kuten suvun jatkamista tai jotain yhteiskunnallista. Vaiheen onnituminen tuottaa toisista huolehtivan ja rakastavan ihmisen. Epäonnistuminen voi saada aikaan itseensä käpertyneen henkilön, jonka on vaikea välittää muista ja tuntee ettei hänestä välitetä.  

• Eheys vs epätoivo. Vanhuus yli 60-vuotiaana on aikaa, jolloin arvioidaan omaa elämää. Siihen voi olla tyytyväinen, jolloin se luo sisäisen tyyneyden tunteen tai sitä voi pitää epätyydyttävänä, joka johtaa epätoivoon, koska tehtyjä virheitä ei pysty enää korjaamaan. Eriksonin mukaan tämän kehityskriisin ratkaiseminen luo ihmiselle viisauden tunteen. Epäonnistuessa tämä voi tuoda mukanaan ahdistuksen menneisyydestä sekä kuolemanpelkoa. 

Havighurstin kehitysteoria

 

Robert Havighurstin teoria taas pohjautuu ikänormatiivisiin odotuksiin. Siinä painottuvat ympäristön (esim. läheisten) ja yhteiskunnan sosiaaliset odotukset. Kussakin ikävaiheessa on ihmisellä selvitettävänä tietyt kehitystehtävät. Kehitystehtävien ratkaisut ohjaavat yksilön persoonallisuuden kehitystä. Teoriassa yhdistyvät siis ihmisen biologinen kasvu sekä sosiaaliset odotukset. Kuvassa sekä alapuolella listattu kuhunkin ikäkauteen kuuluvat kehitystehtävät.

Kehitystehtävät ikäkausittain:

• Vauvaikä ja varhaislapsuus (0-2 v.): perusturvallisuuden saavuttaminen, alkeellisen ruumiinkuvan muodostuminen, kävelyn ja puheen oppiminen sekä erotilanteista selviäminen.

 

  

• Leikki-ikä (2-5 v.) ja kouluikä (6-12 v.): Minäkäsityksen, itsearvostuksen eli itsetunnon ja omantunnon kehittyminen, moraalin ja arvojen kehittyminen, maskuliinisen/feminiinisen sosiaalisen roolin oppiminen sekä oman sukupuoliroolin, ikätovereiden kanssa toimimisen ja työperiaatteen oppiminen.

• Nuoruus (12-18 v.): Oman roolin ja sukupuoli-identiteetin löytäminen, uuden kypsemmän kuvan muodostaminen molempista sukupuolista, fyysisen kehityksensä hyväksyminen, valmistautuminen seurusteluun, perhe-elämään tai avioon, sosiaalisesti vastuullisen toimintatavan saavuttaminen, emotionaalisen itsenäisyyden saavuttaminen sekä oman maailman kuvan kehittyminen.

• Varhaisaikuisuus (18-30 v.): Puolison valinta sekä yhteiselon opettelu, perheen perustaminen, työelämään siirtyminen, vastuun ottaminen sekä kodin hoitaminen.

• Myöhäisaikuisuus (30-60 v.): Aikuisen sosiaalisen vastuun saavuttaminen, teini-ikäisten lasten tasapainoiseksi ja vastuulliseksi kasvamisen tukeminen, ammatillisen tyytyväisyyden saavuttaminen, vapaa-ajan harrastusten hankkiminen, omien vanhempien ikääntymiseen mukautuminen ja ikääntymisestä johtuvien fysiologisten muutosten hyväksyminen.

• Vanhuus (60- v.): Eläköitymiseen ja vähentyneisiin tuloihin mukautuminen, puolison kuoleman hyväksyminen, terveyden ja fyysisen voiman heikkenemiseen mukautuminen ja erilaisiin rooleihin joustavasti mukautuminen.

Kehitystehtävät asettavat henkilölle tiettyjä vaatimuksia ja rajoituksia, esimerkiksi pystyykö Suomessa asua kotona vanhempien luona vielä yli 30-vuotiaana ilman muiden ihmisten tuomiksemiseksi joutumista tai voiko 40-vuotias perheen äiti käydä ulkona juhlimassa ja "örveltämässä" vai pitääkö hänen olla kotona hoitamassa lapsiaan. Eri maissa ja kultteereissa pätevät eri normit. Mikä on muualla outoa, voi olla toisaalla normaalia.

Xoxo, J & L

Lähteet:

Aalto yliopisto, kauppakorkeakoulu.
http://epub.lib.aalto.fi/fi/ethesis/pdf/13573/hse_ethesis_13573.pdf


Hartman, Elisa. 2014. Aikuiseksi kasvamista ja identiteetin rakentamista - Kauppatieteiden opiskelijoiden kokemuksia yliopisto-opiskelusta.

Kauranen, Kristiina. 3.9.2016. Opettajamaisuutta. http://opettajamaisuutta.blogspot.fi/2016/09/elamankulun-teoriat.html

Kehityspsykologia. https://ilh7kehityspsykologia.wikispaces.com/Ryhm%C3%A41

Kinnunen, P. 2011. Nuoruudesta kohti aikuisuutta, Tampere, Tampereen Yliopistopaino Oy (s. 20)

Suhdesoppa, itsetuntemus. Eriksonin kehitysteoria - katso 8 vaihetta. 
http://www.suhdesoppa.fi/itsetuntemus/lapsen-kehitys/

Toivanen, Risto. Portfolio, 2008-2009. 
https://sites.google.com/site/toiffan/Home/elaemaenkulku/levinson 

https://psykanabikurssi.wikispaces.com/28.+Teoreetikkoja