9. tunti: Päihdehoitotyö, osa 2

Päihderiippuvuus

Pakonomainen tarve saada jotain kemiallista päihdettä. Vaatii aina lääketieteellisen diagnoosin. Sietokyvyn (toleranssi) kasvaessa myös annosmäärät kasvavat. Sairaus etenee ja syvenee ajan myötä eikä sairastunut myönnä itse olevansa sairas. Alkoholisti piilottaa sekä itseltään että muilta alkoholia kotiinsa ja koittaa näin kätkeä ongelmaansa. Päihderiippuvaisuus vaikuttaa ihmisen omaan toimintakykyyn sekä ihmissuhteisiin että ympäristöön. (Lähde: Luentomateriaali)

ALKOHOLI
Alkoholin riskikäyttö VS kohtuukäyttö

Aikuisen keskimääräinen riskiraja vaihtelee. Mitataan esim. kuolleisuuden kasvulla suhteessa täysraittiisiin. (Lähde: Luentomateriaali)

Suositellut annosmäärät, mutta haittoja tulee jo pienemmillä annoksilla (Lähde: Luentomateriaali)

Humalatilan määrä ei ole sama asia kuin promillemäärä. Tähän vaikuttavat mm. tottumus alkoholiin ja ihmisen fysiologia. (Lähde: Luentomateriaalit)

Havainnollistava kuva alkoholiannoksista Alkon sivuilta

Vieroitusoireet:

Krapula
Lieväasteinen alkoholin kertakäytön jälkeinen vieroitus- tai lopetusoire. Tulee muutaman tunnin kuluttua käytön vähentämisen jälkeen.

Delirium tremens
Hengenvaarallinen tila, mihin liittyy voimakkaita aistiharhoja ja ärtyneisyyttä. Muutama päivä runsaan ja pitkäkestoisen käytön lopettamisen jälkeen.

Alkoholin vieroitusoireyhtymä
Hikoilu, syke yli 100/min, käsien vapina, unettomuus, ahdistueisuus, pahoinvointi  ja oksentelu. Liikkeisiin liittyvä motorinen kiihtyneisyys, joskus hetkelliset näkö-, kuulo- tai kosketusharhat tai epileptiset kouristukset. 

(Lähde: Luentomateriaali)

Hoitotyön haasteet:

• Stigma
• Häiriön monipuolisuus

• Komorbidina muita diagnooseja
• Repsahdukset ja lipsahdukset

• Agressiivisuus ja arvaamattomuus 
• Torjunta
• Potilaan puolelta - miten näkyy?
• Henkilökunnan puolelta - miten näkyy?

(Lähde: Luentomateriaalit)

HUUMEET

Hoito 

Huumeongelmaisen hoidossa psykososiaaliset keinot ovat hoidon perusta  Hoidot ovat samat alkoholiongelmaisella ja huumeongelmaisella potilaalla. Yksilöterapian rinnalla tai sijasta voidaan myös käyttää vertais- tai verkostooterapiaa. (Lähde: Käypähoito-suositus)

Psykiatrisen häiriön ja päihdeongelman ennustetta parantaa hyvin toteutettu lääkehoito. Ongelman laajuudesta huolimatta näyttöön perustuvaa tietoa on suhteellisen vähän. (Lähde: Duodecim-lehti(19/2013))  

Kuinka hoidetaan huumeongelmaista?
Kannabis

Kannabistuotteet ovat hamppukasvista valmistettuja keskushermoston kannabinoreseptoreihin vaikuttavia päihteitä. Ne aiheuttat fyysistä ja psyykkistä riippuvuutta. Vieroitusoireet ovat erityisen vaiketa jos käyttäjä tupakoi tai hänellä on psyykkisiä sairauksia. Vieroitusoireita on muun muassa ärtyneisyys, hermostuneisuus, masennus, unihäiriöt ja tuskatilat.

Riippuvuuteen ei toistaiseksi ole lääkehoitoa, mutta vaikeisiin oireisiin käytetään oireenmukaista lääkehoitoa. 

Hoidon tulosta parantaa todenäköisesti jos kognitiivisen käyttäytymisterapian ja motivoivan hoidon yhteydessä käytetään palkitsemista rahalla tai ostoseteleillä.  

Amfetamiini ja sen johdannaiset
Metamfetamiinia säännöllisesti käyttävistä 86–97 %:lla ilmenee kliinisesti merkittäviä vieroitusoireita käytön loppuessa. Vieroitusoireista tavallisimpia ovat unihäiriöt, depressio, ahdistuneisuus ja aineenhimo.

Amfetamiinista vieroitukseen ei tunneta tehokasta spesifistä lääkehoitoa, mutta mirtatsapiinista ja modafiniilistä (erityislupavalmiste) saattaa olla apua metamfetamiinin vieroitusoireiden hoidossa

Kokaiini

Vieroitusoireita ovat esimerkiksi masennus, unihäiriöt, levottomuus, apatia, ahdistuneisuus ja fyysiset oireet. Oireet kuitenkin helpottavat usein jo ilman hoitoakin, eikä tutkimuksissa ole saatu vaikuttavia tuloksia lääkehoidolla. Tarvittaessa oireita kuitenkin hoidetaan oireenmukaisella lääkehoidolla.

Opioidit (esim. heroiini, buprenorfiini)

Kaikkia opioideja kohtaan kasvaa nopeasti lisääntynyt (10-100 -kertainen) sietokyky. 

Riippuvuus tulee ensin mielihyvää lisäävään ja vahvistavaan vaikutukseen ja lopulta käyttö muuttuu vieroitusoireiden ehkäisemiseen.

Hoitona opiodiriippuvuuteen käytetään vieroitushoitoa, opioidikorvaushoitoa sekä oireenmukaista lääkehoitoa. Käyttäjän historian (mitä ainetta, paljonko ja milloin viimeksi) mukaan valitaan käytettävä vieroitus- ja korvausaine. 

Hallusinogeenit (esim. LSD)
Hallusinogeeneihin kuuluu kasvien osista valmistetut tai synteettiset aineet. Aineet eivät aihgeuta fyysistä riippuvuutta joten vieroitusoireet ovat niukkoja. Hoito on yleishoitoa. Psyykkisiä vieroitusoireita (levottomuus, pelko, väsymys yms.) hoidetaan bentsodiatsepaaneilla ja tarvittaessa pieniannosneuroleptineillä.
(Lähde: Käypähoito-suositus)

Luennon loppupuolella saimme kaksi entistä narkomaania kertomaan meille Nimettömien Narkomaanien toiminnasta ja siitä kuinka he olivat kokeneet sen auttaneen heitä pääsemään kuiville.

Nimettömät Narkomaanit (NA) on vuonna 1953, Los Angelesissa perustettu maailmanlaajuinen järjestö. Omin sanoin he kuvaavat toimintaansa seuraavasti:

"NA on hyötyä tavoittelematon miesten ja naisten toveriseura niille, joille huumeista on muodostunut ensisijainen ongelma. Olemme toipuvia addikteja ja kokoonnumme säännöllisesti auttaaksemme toisiamme pysymään puhtaana."

NA ei  keskity yhteen tiettyyn huumeeseen eikä tee eroa huumeiden ja alkoholin välille. Heillä ei ole kytköksiä muihin järjestöihin tai tahoihin. He eivät ole uskonto tai siihen rinnastettava organisaatio eivätkä he ota vastaan minkäänlaisia avustuksia ulkoisilta tahoilta. Vaikka NA ei ole uskonnollinen järjestö, he eivät sulje uskontoa ja kirkkoa ulkopuolelle. Jokaisessa kokouksessa luetaan tyyneysrukous:

"Tyyneysrukous - Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa mitkä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan." 

NA:n jäsenille tehdyssä kansainvälisessä kyselyssä kartoitettiin jäsenten narkoottisten aineiden kirjoa
(Lähde: Kansainvälinen jäsenkysely, pdf) 

Xoxo, J & L

Lähteet:
Duodecim-lehti(19/2013)
Irti Huumeista ry, luettu 13.3.2017
Luentomateriaalit
NA:n kansainvälinen jäsenkysely, pdf
Nimettömät Narkomaanit -kotisivu, luettu 13.3.2017
Käypähoito, luettu 13.3.2017

9. tunti: Päihdehoitotyö osa 1

Riippuvuus ja addiktio

Addiktio:
Pakonomainen tarven kokea jokin tunnetila tai toimia tietyllä tavalla. Se on fyysinen ja psyykkinen motivaatiojärjestelmän häiriö. (Lähde: Luentomateriaali)

Fyysinen riippuvuus:
Aineeseen tai toimintaan kohdistuvaa riippuvuutta joka muodostuu sisäisen tilan häiriöstä sekä siihen liittyvistä merkityksistä. Lause "raskas työ - raskaat huvit" kuvaa hyvin esimerkiksi alkoholiongelmaisen itselleen antamaa oikeutusta juomiseen. Kyseessä on opittu tapa jolla haetaan "pikatyydytystä" tai pakokeinoa vaikeista asioista. (Lähde: Luentomateriaali)

Sosiaalinen riippuvuus:
Myös ryhmä jossa riippuvuutta aiheuttavia aineita nautitaan, voi aiheuttaa riippuvuutta. Sen synnyttää ja sitä ylläpitää hyväksytyksi kokemisen tunne. Sosiaalinen riippuvuus voi syntyä jo ennen riippuvuussairautta. (Lähde: Irti Huumeista ry)


Myönteinen riippumattomuus

• Ihminen kykenee hakemaan apua, kokematta avuntarvetta uhkaksi itsetunnolleen

Myönteinen riippuvuus

• Ihminen luottaa toiseen molemminpuolisen tuen ja avun sekä tarvittaessa tyydytyksen kokemuksien saamiseksi

Kielteinen riippuvuus

• Epärealistinen tai elämäntilanteeseen sopimaton selviytymistapa
• Toisiin ihmisiin tai kohteisiin liiallinen turvautuminen

Kielteinen riippumattomuus

• Ihminen kieltäytyy avusta, hetkenä jota sitä tarvitsisi, vastoin omaa etuaan 
• Perustuu lapsena koettuun torjutuksitulemisen tunteeseen - Ei hae apua ettei tule torjutuksi uudestaan (katso postaus Johdatus kehityspsykologiaan)

(Lähde: Luentomateriaalit)

Riippuvuudelle ominaista on myös sietokyvyn kasvu ja vieroitusoireiden paheneminen. Annosmäärien kasvu ja ongelman kieltäminen ovat alkavan ongelman tunnusmerkkejä. (Lähde: Luentomateriaali)

Xoxo, J & L

Lähteet:

Irti Huumeista ry, luettu 13.3.2017

Luentomateriaalit

8. tunti: Auttajan auttaminen

Auttajien auttaminen
Traumaattinen stressi (kriittisen tilanteen stressi) on stressireaktio, jonka aiheuttaa ihmisen altistuminen jätkyttävälle tapahtumalle. Onnettomuustilanteissa työskentelevät auttajat (sairaankujetushenkilöt, palomiehet, poliisit sekä lääkärit ja hoitohenkilöstö) altistuvat primaaristi traumaattiselle stressille. Sekundaarisesti altistuvat ns. toisen vaiheen auttajat eli kriisiryhmien työntekijät, sosiaali- ja mielenterveystyöntekijät. Traumaattiselle stressille voivat altistua myös monien muiden alojen työntekijät.

Traumaattinen stressi voi näkyä työntekijän suurena vahvuutena, mutta se voi myös aiheuttaa negatiivisia ilmiöitä. Lyhyellä aikavälillä tullut stressireaktio saa seuraansa esimerkiksi työsuoritusten huononemista, persoonallisuuden muuttumista, ahdistuneisuutta, riitaisuutta, surureaktio, masentuneisuutta ja itsetuhoisia ajtuksia. (Lähde: Traumaterapiakeskus, luettu 16.3.2017)

Myötätuntostressi ja myötäuupumus
Auttajien ollessa empatiakykyisiä ihmisiä, voivat myös he traumatisoitua. Myötätuntostressi ja myötäuupumus ("Välittämisen hinta") on luonollinen seuraus, käyttäytyminen ja tunnetila, joka johtuu tietoon tulleesta traumaattisesta tapahtumasta ja sen yksityiskohdista. Trauman kokenut voi olla itselle läheinen. Kyseessä on stressi, joka seuraa kärsivän ihmisen auttamisesta tai auttamisen halusta. (Lähde: Traumaterapiakeskus, luettu 16.3.2017)

Sijaistraumatisoituminen
Erityisesti pitkissä  työntekijä-, asiakas- ja potilassuhteissa syntyvä ilmiö. Voi vaikuttaa työntekijään laajasti, muuttaen kielteisesti hänen minäänsä. Identiteetti, maailmankäsitys ja henkisyys/hengellisyys voivat muuttua. Se voi myös heikentää yksilön tunteiden kestokykyä, minuuden tunteen säilyttämiskykyä ja kykyä säilyttää sisäinen yhteys toisiin. Sijaistraumatisoituminen voi myös heikentää egoresursseja ja muuttaa snesorisen muistin toimintaa. (Lähde: Traumaterapiakeskus, luettu 16.3.2017)

Miten välttyä trauman vaikutuksilta?
Auttamistyössä välttämätöntä omaa empatiaa ja sen käyttöä voi oppia hallitsemaan tietoisesti. Auttamistyössä on huomioitava tietoisesti oma tilanne ja omat tarpeet, mikä rajaa sitä, millaisella empatia-asteella voi auttaa ja toisaalta siten suojautua sijaistraumatisoitumisriskiltä. (Lähde: Arja Linqvist, Sijaistraumatisoitumisen ehkäisystä pähkinänkuoressa, pdf)

Trauman jättäessä jäljet
Myötätuntouupumuksen hoidossa pätevät samat periaatteet kuin PTSD:nkin (Post Traumatic Stress Disorder, trauman jälkeinen stressioireyhtymä) hoidossa. Tärkeintä on tilanteen ennakointi, varhainen havaitseminen ja asianmukainen palaute. Kyseessä on normaali reaktio epänormaaliin tilanteeseen.

Myötätuntouupumus on mahdollista hoitaa työterveyshuollossa ja niin olisi hyväkin, koska nopea asioihin puuttuminen parantaa hoitotulosta ja ennen kaikkea vähentää kärsimystä. Hoitokeinot ovat melko yksinkertaisia. Ja ne toimivat myös omalla kohdalla.
(Lähde: Myötätuntouupumus - auttajantyön työperäinen riski)

Myötätuntouupumus (compassion fatigue) on käsite, jonka amerikkalainen Charles R. Figley kehitti kuvaamaan auttajantyössä ilmenevää sekundaarista posttraumaattista stressireaktiota.

Xoxo, J & L

Lähteet:

Traumaterapiakeskus

Arja Linqvist, Sijaistraumatisoitumisen ehkäisystä pähkinänkuoressa, pdf

Myötätuntouupumus - auttajantyön työperäinen riski

7. tunti: Psykiatrisen potilaan itsemääräämisoikeus

 Psykiatrisen potilaan itsemääräämisoikeuden rajoittaminen

• Ihmisoikeudet ja peruslaki takaavat ihmisen yksityisyyden koskemattomuus. Perustuslaki takaa kaikille ihmisille perusoikeudet, joita ovat muun muassa:

- yhdenvertaisuus

- oikeus elämään

- oikeus henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen

- liikkumisvapaus

• Itsemääräämisoikeus = potilaan oikeus päättää itse omasta elämästään ja itseensä liittyvistä asioista. Itsemääräämisoikeuden perustana on oikeus yhdenvertaiseen sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen. Kenenkään vapautta ei saa riistää mielivaltaisesti eikä sen perusteena saa olla vammaisuus tai sairaus. Mielenterveyspotilas voi käyttää oikeutta määrätä omasta hoidostaan psyykkisen tai somaattisen sairauden kohdalla, edellyttäen kuitenkin, että hän pystyy päätöstä tehdessään järjestäytyneeseen ajatteluun. Mikäli potilas ei tähän kykene päättämään omasta hoidostaan sairauden, kehitysvammaisuuden tai muun syyn takia haetaan suostumusta potilaan lailliselta edustajalta tai lähiomaiselta. (Laine, S., 2013).

• Itsemääräämisoikeuden rajoittaminen liittyy tahdosta riippumattomaan hoitoon. Hoito perusteina toimivat:

1. mielisairaaksi toteaminen
2. jos todetaan, että ilman hoitoon toimittamista mielisairaus vain pahenisi tai vaarantaisi henkilön terveyden tai turvallisuuden, tai muiden ympäröivien henkilöiden terveyden tai turvallisuuden.
3. jos mitkään muut mielenterveyspalvelut eivät sovellu käytettäviksi tai ovat riittämättömiä.

•  Näiden kolmen edellytyksen on täytyttävä samanaikaisesti hoitoon määrättäessä. Mikäli hoidon aikana huomataan, että jokin edellä mainituista kohdista ei enää täyty, on hoito lopetettava välittömästi.

• hoidettava mahdollisuuksien mukaan yhteisymmärryksessä hänen kanssaan

Miten rajoittaa itsemääräämisoikeutta potilasta kunnioittaen?
- aina hoidolliset perusteet - kun peruste vanhenee, rajoituksesta luovuttava
- vapaaehtoisesti hoidossa olevalle ei pakkokeinoja
- keskustelua, kuuntelun kokemus, tietoa tarpeeksi, perustelu hoidollisin perustein

Tahdonvastaiseen hoitoon toimittaminen:
Tahdonvastaiseen hoitoon toimittamisessa on neljä vaihetta, joissa lääkäri tekee perusteltuja kannanottoja laissa säädettyjen perusteiden täyttämisestä. 

• M I tarkkailulähete - lääkärinlausunto tahdosta riippumattoman hoidon tarpeesta

• Potilaan ottaminen tarkkailuun - potilas otetaan sairaalaan tarkkailuun, kun katsotaan hoitoon määräämisen edellytysten olevan todennäköisesti olemassa.

• M II tarkkailulausunto - päätös henkilön mahdollisesta määräämisestä tahdosta riippumattomaan hoitoon

• M III hoitoon määräämispäätös - ehtojen täytyttyä potilas määrätään hoitoon, hoito saa kestää enintään 3 kuukautta.

Vastentahtoiset menetelmiä:
- tarkkailuun ottaminen
- pakkohoito
- liikkumisen rajoittaminen
- yhteydenpidon rajoittaminen
- omaisuuden ja lähetysten tarkastaminen
- omaisuuden haltuunotto
- lääkitseminen väkisin
- eristäminen (ei koske vain psykiatriaa!)

Persoonallisuushäiriöisen potilaan kohtaaminen ja hoitotyö:
- termien väärinkäyttö (psyko, narsisti jne.)
- psykiatri on henkilö, joka antaa diagnoosin, tunnistaminen tärkeää
- hoitajan osuus hoidossa keskeinen - häiriöt ovat pitkäkestoisia tai pysyviä
- konfliktit tulee suhteessa toisiin ihmisiin, usein potilas ei tunnista omaa osuuttaan, kokee itsensä kaltoin kohdelluksi ("uhriksi")
- kriisit sekä somaattiset häiriöt voivat muuttaa käyttäytymistä oudoksi toisia kohtaan

Persoonallisuushäiriön taudinkuva:
- eristäytyminen
- huomionhakuisuus
- arvaamattomuus
- outous
- vihamielisyys
- riippuvuus
- pakonomaisuus, kontrolloimattomuus
- kypsymättömyys
- huono empatiakyky
- persoonallisuuden jäykkyys, vaikeudet ihmissuhteissa

Epävakaa persoonallisuus

Epävakaalle persoonallisuudelle on tyypillistä laaja-alainen tunnetilojen ja minä-kuvan tyhjyys ja epävakaus sekä käytöksen impulsiivisuus. Tunteiden säätely voi olla vaikeaa ja se voi johtaa hallitsemattomiin raivonpuuskiin tai pohjattomaan alakuloisuuteen. Ihmissuhteet voivat vaihdella ihannoinnista täydelliseen vähättelyyn. Häiriön omaavalle suunnitelmiin sitoutuminen voi olla hankalaa ja todellisuudentaju voi ajoittain hämärtyä. Tämä persoonallisuushäiriö voi johtaa usein pärjäämisen tai sopeutumisen vaikeuksiin, mutta oikeassa ympäristössä häiriön omaavalla oireita esiintyy vähemmän tai ei ollenkaan.

Epävakauden näkyvimmät oireet:

• Acting out: arvaamaton tai dramaaattinen käytös, krooninen tyhjyyden tunne

• Splittaaminen: muiden jakaminen hyviin ja pahoihin, hoitohenkilökunnan saaminen ryhmittymään toisiaan vastaan, vaihtelee tiedostamattaan rooleja saadakseen etua

• Mekastaminen: tunne reaktio pienestäkin pettymyksestä

Hoito:
- hoitona terapiaa ja tarvittaessa lisänä lääkkeitä joidenkin oireiden lievittämiseen
- hoito edellyttää potilaan ja hoitavan henkilön yhteistyössä tehtyä hoitosopimusta, jossa määritellään tarkasti hoidon tavoite, sisältö ja suunniteltu hoitoaika
- työyhteisöltä hoito vaatii kypsyyttä, keskutelua potilaan ongelmista, aikuismaista suhtautumista, potilaan splitin tunnistamista, empatian säästeliästä käyttöä sekä realiteettien edustamista
- hoidon haasteita: lyhyt jänteisyys, huono ahdistuksen sietokyky

Hoidon tavoite: 

- potilaan sisäisen maailman ja tunne-elämän vahvistus ja haltuunotto 
- omien ja muiden persoonallisuuksien eheämpi ja monipuolisempi hahmottaminen
- uusien, rakentavien ja terveiden vuorovaikutustilanteiden oppiminen
- suoran konfrontaation antaminen ei-toivotusta käyttäytymisestä, linjat sovittava!
- väkivaltaa ei hyväksytä!

Tee persoonallisuustesti tästä linkistä painamalla:
https://vastaamo.fi/persoonallisuus/

Xoxo, J & L

Lähteet:
Laine, Susanna. 2013. Tahdosta riippumaton hoito ja itsemääräämisoikeuden rajoittaminen mielenterveyslaissa. Tampereen ammattikorkeakoulu. https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/68235/Laine_Susanna.pdf?...1.

Mursu, Netta. 2012. Itsemääräämisoikeus psykiatrisessa laitoshoidossa potilaiden itsensä kuvaamana. Oulun seudun ammattikorkeakoulu. https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/53501/Mursu_Netta.pdf?...1.

Suhonen, Jaana. 2007. Psykiatrisen potilaan itsemääräämisoikeuden toteutuminen sairaalahoidon aikana - haastattelututkimus potilaiden kokemuksista. Tampereen yliopisto. https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/94159/gradu01546.pdf?sequence=1.
http://verneri.net/yleis/itsemaaraamisoikeus  

 

6. tunti: Mielialahäiriöisen ja itsetuhoisen hoitotyö

Bipolaarihäiriöisen potilaan hoitaminen

Bipolaarinen häiriö eli kaksisuuntainen mielialahäiriö on pitkäaikainen ja vahvasti perinnöllinen mielenterveyden häiriö. Häiriöön kuuluu oleellisesti vaihtelevat masennus- ja maniajaksot, välillä potilas taas voi olla täysin oireeton. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosi edellyttää, että ainakin yksi sairausjaksoista on ollut maaninen tai lievästi maaninen. Häiriötä sairastavilla on usein myös taipumus alkoholi- sekä muihin päihdeongelmiiin, mikä taas voimistaa masennus- ja maniajaksoja. Bipolaarihäiriöön sairastuminen on yleisintä nuorilla aikuisilla. Varhaisen alkamisajan on todettu olevan yhteydessä tavallista vaikeampaan oirekuvaan. (Käypä hoito).
Maanisessa eli yliaktiivisessa vaiheessa saurauden tunne on heikko, joten on yleistä joutua hoitoon omasta tahdosta riippumatta. Bipolaarihäiriön hoidossa keskeistä on mielialaa tasaava lääkehoito. On myös keskeistä selvittää, mikä sairauden vaihe on menossa ja selvittää taudin kulku. Myös potilaan lähipiiri tulisi ottaa mukaan hoitoon sekä tehdä yhteistyötä päihdehuollon kanssa mikäli potilaalla on päihdeongelma.

• Hypomania: 

Maniaa lievempi jakso, mutta oireet ovat selvästi lievempiä. Hypomanian erottaminen voi olla hankalaa luonteenomaisesta innostuksesta ja iloisuudesta. Hypomaniassa kuitenkin ilmenee myös ärtyneisyyttä, lyhytjännistteisyyttä, keskittymisvaikeuksia, unettomuutta ja usein myös lisääntynyttä alkoholin käyttöä. 

Hypomaniaa hoidetaan:

- Avohoidolla, jonka lisäksi vointia seurataan.

- Lääkehoidolla

- Lisäksi masennusta hoidetaan erikseen ja käsitellään hoitosuhteessa.

• Maaninen psykoosi:

Maanisessa vaiheessa potilas on maanisen hilpeä tai eufoorinen, mutta myös ärtyisä, arvaamaton sekä takakireä. Vähintään viikon yhtämittaisessa jaksossa henkilön itsetunto on kohonnut ja ajatukset rientävät. Elimistö käy ylikierroksilla, jolloin unentarve on vähäisempi, ruokahalu on madaltunut ja potilas on tavallista puheliaampi. Henkilöllä on eriasteisia suuruus kuvitelmia ja keskittymiskyky on heikko. Usein maanisessa vaiheessa henkilö osallistuu kaikkeen vaaralliseen, tuhlaa rahojaan hetken mielijohteesta, on hyperseksuaalinen ja käyttäytyy muuten sopimattomasti. (Terveyskirjasto.fi).

Hoito:
- Hoidossa tärkeää on turvallisuuden takaaminen
- Osastohoitoon voi joutua yleensä omasta tahdosta riippumattaan, koska maaninen ei itse ymmärrä hoidon tarvetta.

- Lääkehoidon aloitus

- Vähävirikkeinen hoito. Maanisen potilaan on vaikea olla tarttumatta virikkeisiin, jolloin esimerkiksi syöminen on hankalaa muun tekemisen varjossa.

- Maaniseen psykoosiin kuuluu myös itsemurhariski, jolloin potilaan valvonta on tärkeää.

Hoitajalta vaaditaan:

- rohkeutta

- empaattisuutta

- taitoa osata kieltää virikkeet potilaalta, vaikka vaikuttaisikin juuri siltä "pahalta" ihmiseltä

- kun mania on ohi, vaaditaan masennuksen hoitoa.

Kliininen masennus eli depressio 

Masennusta voi olla kolmen eri asteista: lievä, keskivaikea tai vaikea, lisäksi myös psykoosi on mahdollinen. Vuosittain noin 5% suomalaisista kärsii masennuksesta. Masentunut ihminen on alakuloinen ja kyky tuntea kiinnostusta asioita kohtaan on laskenut. Depressiosta voi seurata unettomuutta, ruokahaluttomuutta sekä uupumusta. Tämä on kuitenkin yksilöllistä, koska joillain masentuneilla ruokahalu kasvaa sekä nukkumisesta tulee liian suuri osa päivää. Masentuneen itsetunto on yleensä alhaalla ja asiat nähdään negatiivisesta kulmasta. Masentunut kokee myös alemmuutta, toivottomuutta sekä seksuaalista haluttomuutta. Vakavaan ja toistuvaan masennukseen liittyy itsemurhariski. Masennus on yleisin sairaslomaan johtava diagnoosi. Masentuneen ajattelutapa on siis vääristynyt ja sen hoidot siihen ovat pitkiä.

"Masentunut ihminen kokee itsensä masentuneeksi toisesta ihmisestä riippumatta"

(Lähde: Luentomateriaali)

Altistuminen:

- perinnöllisyys

- lapsuuden tai nuoruuden stressi ja traumatekijät

- pitkään jatkunut stressi tai kuormittava elämäntilanne

- persoonaan, toiminta- ja ajattelutapaan vaikuttavat tekijät, jotka altistavat puutteelliselle elämänhallinnalle.

Masentuneen potilaan kohtaaminen:
- tapaamiselle tulee olla sovittu tarpeeksi aikaa eikä tule kiirehtiä

- positiivinen kontakti tärkeä, suora ja avoin dialogi

- pientenkin onnistumisten huomioiminen ja voimavaralähtöisyys

- kritiikkiä tulee välttää, koska sairas mieli tulkitsee sen kohtuuttomasti
- hiljaisuus pitää hyväksyä, joskus vain läsnäolo voi olla parempi kuin ohjeet jaksamiselle

- itsetuhoisuus ja lääkkeiden sekä alkoholin väärinkäyttö tulee arvioida

- hoitajan tulee olla luja ja rohkaiseva sekä kestää potilaan oireilua

Masentuneen potilaan hoito:

- hoitajan tehtävänä on kuulla potilaan epätoivo, tyhjyys ja elämän merkityksettömyys
- hoitaja ei saa koskaa tuomita masentunutta potilasta
- hoitajan tulee edustaa ja auttaa kohti mahdollisuutta uuteen tilaisuuteen, toivoa ja elämän jatkumista

- hoitajan on tutkittava potilaan masennuksen lähteitä ja asioita, mitkä estävät masentunutta parantumasta. Ne löydettäessä, tilannetta voidaan lähteä korjaamaan.

- välitetään kysymästä asioita, joita potilas ei itse tuo esiin, koska hän ei ehkä halua käsitellä näitä asioita.

Kohtaaminen hoitajan näkökulmasta:

Masentuneen potilaan kohtaaminen on myös raskasta työntekijälle, se voi ilmetä esimerkiksi ärtymyksenä saamattomuudesta. Pitää vain muistaa, että masennuksesta parantuminen vie oman aikansa. Potilaan hoito ja tähän samaistuminen voi myös tuoda hoitajan omat mahdolliset tunteet ja muistot esiin masennuksesta. Hoitaja voi joskus joutua miettimään voiko hoitaa kyseistä potilasta, koska esimerkiksi oma elämäntilanne voi olla samankaltainen.

Työyhteisöltä saatu tuki on tärkeää työssä jaksamisessa. Potilaan hoidossa pätee salassapitovelvollisuus, joten aivan kaikkea ei työpaikalla voi jakaa. Mutta tunteista puhuminen ja huonon olon purkaminen ei ole kiellettyä, kunhan potilaan yksityisyys ei loukkaannu. Työn kuormittavuutta arvioidaan jatkuvasti, jotta johtaminen osataan soveltaa sen mukaan. Työnohjauksen tavoitteena on hoitajan oma jaksaminen ja onnistuminen sekä kehittää työntekijän ongelmanratkaisutaitoja ja tukea henkistä kasvua hoitajantyössä. Keskustelua voidaan käydä kahden kesken tai ryhmässä. Työntekijän omahoito on myös tärkeää, jos potilas on kuormittava. Omahoitona voi toimia esimerkiksi liikunta tai muu tapa puhdistaa ajatuksia. Moniammatillisuus potilaan kohtaamisessa tuo eri näkökulmia esille. Tämä auttaa ymmärtämään potilasta paremmin. Hoitajan paras suoja on hyvä itsetuntemus sekä omasta hyvinvoinnistaan ja riittävästä levosta huolehtiminen.
 

Itsetuhoisen potilaan hoitotyö:

Itsetuhoisen potilaan taustalla voi olla esimerkiksi masennusta, päihteiden väärinkäyttöä tai persoonallisuushäiriö. Itseä tuhoava käyttäytyminen ilmenee joko haluna tai taipumuksen vahingoittaa itseään. Pahimmassa tapaksessa tämä voi johtaa itsensä tappamiseen. Itsetuhoisuus voi olla epäsuoraa, jolloin henkilö ottaa uhkaavia riskejä, vaikka hänellä ei ole tietoista päämäärää vahingoittaa itseään. Näitä voivat olla muun muassa päihteiden väärinkäyttöö tai rohkea käyttäytyminen liikenteessä. Suora itsetuhoisuus voi näyttäytyä itsemurha ajatuksina ja siitä puhumisena. Potilas voi salata itsetuhoisuutensa, joten se vaikeuttaa itsemurhavaarariskin tunnistamista. Siksi hoitajan tulisikin riskiä arvioidessa kysyä potilaalta suoraan asiasta. Voi myös olla mahdollista, että itsetuhoisuuden taustalla ei olekkaan itsensä vahingoittaminen vaan kyse saattaa olla esimerkiksi huomionhakuisuudesta, avunpyynnöstä tai kostosta. 
Apu ja tuki on tärkeä. Ajatusten jakaminen auttaa, jolloin huomaa ettei ole enää yksin. Tunteista ja tilanteista puhuminen auttaa myös ymmärtämään asioita itse. Koskaan ei tule vähätellä henkilöä, joka kertoo pahasta olostaan ja tuo ilmi itsensä vahingoittamista. Kyseessä on kuitenkin periaatteessa avunhuuto tai tunne ja viesti siitä ettei itse selviä. (Mielenterveystalo.fi)

Masentuneella potilaalla on kohonnut riski itsemurhaan. Siihen altistavat mm.:

- päihderiippuvuus

- yksinäisyys

- työttömyys, köyhyys, syrjäytyminen

- persoonallisuushäiriö

- mallli - joko perheestä tai lähipiiristä saatu

- aikaisempi yritys vahingoittaa itseään

- bipomanian väistyminen ensimmäistä kertaa, jolloin masentunut olotila tulee ilmi

- psykoottiset ajatukset

Itsetuhoisen potilaan hoitamisessa:

- keskeistä on potilaan hengen ja terveyden turvaaminen, joissakin tilanteissa myös ympäristö. Joskus tämä voi tarkoittaa osastolle joutumista, jossa ollaan jatkuvan valvonnan alla.

- hoitotyön toimitatapa pyritään valitsemaan sen mukaan, mikä on itsetuhoisen käytöksen takana, MUTTA kuitenkin aina...

1.  hoidetaan ensin akuutti tilanne, joka tarkoittaa hengen pelastamista ja turvaamista, vaikka se vaatisi pakonomaia keinoja
2.  muu hoito tuetaan potilasta näkemään muitakin vaihtoehtoisia tapoja toimia kuin itsemurha.

ONKO SINULLA HOITOKONTAKTI? (kysymys potilalle joka ajattelee kuolemaa, mutta myöntää ettei itseään tapa)

Kuva. Apua masennusta kärsivälle.

Vielä lopuksi...

hoitotyössä keskeistä:

- Ota potilaan puheet vakavasti ja kuuntele

- Järjestä turvallinen toimintaympäristö
     - poista tavarat, joilla voi vahingoittaa itseään

- Huomioi myös muut potilaat (vältä traumat, estä väärät toimintamallit)

- Järjestä jatkuva yhteys tarvittaessa

- Toimi päättäväisesti

      - Hoidon aloittamista ei saa pitkittää ja jättää hoitamatta

- Manipuloivan potilaan peli tulee viheltää poikki ajoissa.

- Vaadi potilasta tekemään suullinen sopimus ettei hän vahingoita itseään. Ihmiset yleensä sitoutuvat lupauksiin.

Xoxo, J & L

Lähteet:

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50076

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00378 

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/potilaalle/suositus?id=khp00044

https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/tietoa_mielenterveydesta/nuorten_mielenterveysongelmat/Pages/itsetuhoisuus.aspx

Rae, Elina ja Körkkö, Tea. 2011. Hoitajan kokemukset itsetuhoisen potilaan kohtaamisesta ja hoidosta. Hämeen ammattikorkeakoulu. 
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/35250/Rae_Elina_Korkko_Tea-2.pdf?sequence=1