6. tunti: Mielialahäiriöisen ja itsetuhoisen hoitotyö

Bipolaarihäiriöisen potilaan hoitaminen

Bipolaarinen häiriö eli kaksisuuntainen mielialahäiriö on pitkäaikainen ja vahvasti perinnöllinen mielenterveyden häiriö. Häiriöön kuuluu oleellisesti vaihtelevat masennus- ja maniajaksot, välillä potilas taas voi olla täysin oireeton. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosi edellyttää, että ainakin yksi sairausjaksoista on ollut maaninen tai lievästi maaninen. Häiriötä sairastavilla on usein myös taipumus alkoholi- sekä muihin päihdeongelmiiin, mikä taas voimistaa masennus- ja maniajaksoja. Bipolaarihäiriöön sairastuminen on yleisintä nuorilla aikuisilla. Varhaisen alkamisajan on todettu olevan yhteydessä tavallista vaikeampaan oirekuvaan. (Käypä hoito).
Maanisessa eli yliaktiivisessa vaiheessa saurauden tunne on heikko, joten on yleistä joutua hoitoon omasta tahdosta riippumatta. Bipolaarihäiriön hoidossa keskeistä on mielialaa tasaava lääkehoito. On myös keskeistä selvittää, mikä sairauden vaihe on menossa ja selvittää taudin kulku. Myös potilaan lähipiiri tulisi ottaa mukaan hoitoon sekä tehdä yhteistyötä päihdehuollon kanssa mikäli potilaalla on päihdeongelma.

• Hypomania: 

Maniaa lievempi jakso, mutta oireet ovat selvästi lievempiä. Hypomanian erottaminen voi olla hankalaa luonteenomaisesta innostuksesta ja iloisuudesta. Hypomaniassa kuitenkin ilmenee myös ärtyneisyyttä, lyhytjännistteisyyttä, keskittymisvaikeuksia, unettomuutta ja usein myös lisääntynyttä alkoholin käyttöä. 

Hypomaniaa hoidetaan:

- Avohoidolla, jonka lisäksi vointia seurataan.

- Lääkehoidolla

- Lisäksi masennusta hoidetaan erikseen ja käsitellään hoitosuhteessa.

• Maaninen psykoosi:

Maanisessa vaiheessa potilas on maanisen hilpeä tai eufoorinen, mutta myös ärtyisä, arvaamaton sekä takakireä. Vähintään viikon yhtämittaisessa jaksossa henkilön itsetunto on kohonnut ja ajatukset rientävät. Elimistö käy ylikierroksilla, jolloin unentarve on vähäisempi, ruokahalu on madaltunut ja potilas on tavallista puheliaampi. Henkilöllä on eriasteisia suuruus kuvitelmia ja keskittymiskyky on heikko. Usein maanisessa vaiheessa henkilö osallistuu kaikkeen vaaralliseen, tuhlaa rahojaan hetken mielijohteesta, on hyperseksuaalinen ja käyttäytyy muuten sopimattomasti. (Terveyskirjasto.fi).

Hoito:
- Hoidossa tärkeää on turvallisuuden takaaminen
- Osastohoitoon voi joutua yleensä omasta tahdosta riippumattaan, koska maaninen ei itse ymmärrä hoidon tarvetta.

- Lääkehoidon aloitus

- Vähävirikkeinen hoito. Maanisen potilaan on vaikea olla tarttumatta virikkeisiin, jolloin esimerkiksi syöminen on hankalaa muun tekemisen varjossa.

- Maaniseen psykoosiin kuuluu myös itsemurhariski, jolloin potilaan valvonta on tärkeää.

Hoitajalta vaaditaan:

- rohkeutta

- empaattisuutta

- taitoa osata kieltää virikkeet potilaalta, vaikka vaikuttaisikin juuri siltä "pahalta" ihmiseltä

- kun mania on ohi, vaaditaan masennuksen hoitoa.

Kliininen masennus eli depressio 

Masennusta voi olla kolmen eri asteista: lievä, keskivaikea tai vaikea, lisäksi myös psykoosi on mahdollinen. Vuosittain noin 5% suomalaisista kärsii masennuksesta. Masentunut ihminen on alakuloinen ja kyky tuntea kiinnostusta asioita kohtaan on laskenut. Depressiosta voi seurata unettomuutta, ruokahaluttomuutta sekä uupumusta. Tämä on kuitenkin yksilöllistä, koska joillain masentuneilla ruokahalu kasvaa sekä nukkumisesta tulee liian suuri osa päivää. Masentuneen itsetunto on yleensä alhaalla ja asiat nähdään negatiivisesta kulmasta. Masentunut kokee myös alemmuutta, toivottomuutta sekä seksuaalista haluttomuutta. Vakavaan ja toistuvaan masennukseen liittyy itsemurhariski. Masennus on yleisin sairaslomaan johtava diagnoosi. Masentuneen ajattelutapa on siis vääristynyt ja sen hoidot siihen ovat pitkiä.

"Masentunut ihminen kokee itsensä masentuneeksi toisesta ihmisestä riippumatta"

(Lähde: Luentomateriaali)

Altistuminen:

- perinnöllisyys

- lapsuuden tai nuoruuden stressi ja traumatekijät

- pitkään jatkunut stressi tai kuormittava elämäntilanne

- persoonaan, toiminta- ja ajattelutapaan vaikuttavat tekijät, jotka altistavat puutteelliselle elämänhallinnalle.

Masentuneen potilaan kohtaaminen:
- tapaamiselle tulee olla sovittu tarpeeksi aikaa eikä tule kiirehtiä

- positiivinen kontakti tärkeä, suora ja avoin dialogi

- pientenkin onnistumisten huomioiminen ja voimavaralähtöisyys

- kritiikkiä tulee välttää, koska sairas mieli tulkitsee sen kohtuuttomasti
- hiljaisuus pitää hyväksyä, joskus vain läsnäolo voi olla parempi kuin ohjeet jaksamiselle

- itsetuhoisuus ja lääkkeiden sekä alkoholin väärinkäyttö tulee arvioida

- hoitajan tulee olla luja ja rohkaiseva sekä kestää potilaan oireilua

Masentuneen potilaan hoito:

- hoitajan tehtävänä on kuulla potilaan epätoivo, tyhjyys ja elämän merkityksettömyys
- hoitaja ei saa koskaa tuomita masentunutta potilasta
- hoitajan tulee edustaa ja auttaa kohti mahdollisuutta uuteen tilaisuuteen, toivoa ja elämän jatkumista

- hoitajan on tutkittava potilaan masennuksen lähteitä ja asioita, mitkä estävät masentunutta parantumasta. Ne löydettäessä, tilannetta voidaan lähteä korjaamaan.

- välitetään kysymästä asioita, joita potilas ei itse tuo esiin, koska hän ei ehkä halua käsitellä näitä asioita.

Kohtaaminen hoitajan näkökulmasta:

Masentuneen potilaan kohtaaminen on myös raskasta työntekijälle, se voi ilmetä esimerkiksi ärtymyksenä saamattomuudesta. Pitää vain muistaa, että masennuksesta parantuminen vie oman aikansa. Potilaan hoito ja tähän samaistuminen voi myös tuoda hoitajan omat mahdolliset tunteet ja muistot esiin masennuksesta. Hoitaja voi joskus joutua miettimään voiko hoitaa kyseistä potilasta, koska esimerkiksi oma elämäntilanne voi olla samankaltainen.

Työyhteisöltä saatu tuki on tärkeää työssä jaksamisessa. Potilaan hoidossa pätee salassapitovelvollisuus, joten aivan kaikkea ei työpaikalla voi jakaa. Mutta tunteista puhuminen ja huonon olon purkaminen ei ole kiellettyä, kunhan potilaan yksityisyys ei loukkaannu. Työn kuormittavuutta arvioidaan jatkuvasti, jotta johtaminen osataan soveltaa sen mukaan. Työnohjauksen tavoitteena on hoitajan oma jaksaminen ja onnistuminen sekä kehittää työntekijän ongelmanratkaisutaitoja ja tukea henkistä kasvua hoitajantyössä. Keskustelua voidaan käydä kahden kesken tai ryhmässä. Työntekijän omahoito on myös tärkeää, jos potilas on kuormittava. Omahoitona voi toimia esimerkiksi liikunta tai muu tapa puhdistaa ajatuksia. Moniammatillisuus potilaan kohtaamisessa tuo eri näkökulmia esille. Tämä auttaa ymmärtämään potilasta paremmin. Hoitajan paras suoja on hyvä itsetuntemus sekä omasta hyvinvoinnistaan ja riittävästä levosta huolehtiminen.
 

Itsetuhoisen potilaan hoitotyö:

Itsetuhoisen potilaan taustalla voi olla esimerkiksi masennusta, päihteiden väärinkäyttöä tai persoonallisuushäiriö. Itseä tuhoava käyttäytyminen ilmenee joko haluna tai taipumuksen vahingoittaa itseään. Pahimmassa tapaksessa tämä voi johtaa itsensä tappamiseen. Itsetuhoisuus voi olla epäsuoraa, jolloin henkilö ottaa uhkaavia riskejä, vaikka hänellä ei ole tietoista päämäärää vahingoittaa itseään. Näitä voivat olla muun muassa päihteiden väärinkäyttöö tai rohkea käyttäytyminen liikenteessä. Suora itsetuhoisuus voi näyttäytyä itsemurha ajatuksina ja siitä puhumisena. Potilas voi salata itsetuhoisuutensa, joten se vaikeuttaa itsemurhavaarariskin tunnistamista. Siksi hoitajan tulisikin riskiä arvioidessa kysyä potilaalta suoraan asiasta. Voi myös olla mahdollista, että itsetuhoisuuden taustalla ei olekkaan itsensä vahingoittaminen vaan kyse saattaa olla esimerkiksi huomionhakuisuudesta, avunpyynnöstä tai kostosta. 
Apu ja tuki on tärkeä. Ajatusten jakaminen auttaa, jolloin huomaa ettei ole enää yksin. Tunteista ja tilanteista puhuminen auttaa myös ymmärtämään asioita itse. Koskaan ei tule vähätellä henkilöä, joka kertoo pahasta olostaan ja tuo ilmi itsensä vahingoittamista. Kyseessä on kuitenkin periaatteessa avunhuuto tai tunne ja viesti siitä ettei itse selviä. (Mielenterveystalo.fi)

Masentuneella potilaalla on kohonnut riski itsemurhaan. Siihen altistavat mm.:

- päihderiippuvuus

- yksinäisyys

- työttömyys, köyhyys, syrjäytyminen

- persoonallisuushäiriö

- mallli - joko perheestä tai lähipiiristä saatu

- aikaisempi yritys vahingoittaa itseään

- bipomanian väistyminen ensimmäistä kertaa, jolloin masentunut olotila tulee ilmi

- psykoottiset ajatukset

Itsetuhoisen potilaan hoitamisessa:

- keskeistä on potilaan hengen ja terveyden turvaaminen, joissakin tilanteissa myös ympäristö. Joskus tämä voi tarkoittaa osastolle joutumista, jossa ollaan jatkuvan valvonnan alla.

- hoitotyön toimitatapa pyritään valitsemaan sen mukaan, mikä on itsetuhoisen käytöksen takana, MUTTA kuitenkin aina...

1.  hoidetaan ensin akuutti tilanne, joka tarkoittaa hengen pelastamista ja turvaamista, vaikka se vaatisi pakonomaia keinoja
2.  muu hoito tuetaan potilasta näkemään muitakin vaihtoehtoisia tapoja toimia kuin itsemurha.

ONKO SINULLA HOITOKONTAKTI? (kysymys potilalle joka ajattelee kuolemaa, mutta myöntää ettei itseään tapa)

Kuva. Apua masennusta kärsivälle.

Vielä lopuksi...

hoitotyössä keskeistä:

- Ota potilaan puheet vakavasti ja kuuntele

- Järjestä turvallinen toimintaympäristö
     - poista tavarat, joilla voi vahingoittaa itseään

- Huomioi myös muut potilaat (vältä traumat, estä väärät toimintamallit)

- Järjestä jatkuva yhteys tarvittaessa

- Toimi päättäväisesti

      - Hoidon aloittamista ei saa pitkittää ja jättää hoitamatta

- Manipuloivan potilaan peli tulee viheltää poikki ajoissa.

- Vaadi potilasta tekemään suullinen sopimus ettei hän vahingoita itseään. Ihmiset yleensä sitoutuvat lupauksiin.

Xoxo, J & L

Lähteet:

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50076

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00378 

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/potilaalle/suositus?id=khp00044

https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/tietoa_mielenterveydesta/nuorten_mielenterveysongelmat/Pages/itsetuhoisuus.aspx

Rae, Elina ja Körkkö, Tea. 2011. Hoitajan kokemukset itsetuhoisen potilaan kohtaamisesta ja hoidosta. Hämeen ammattikorkeakoulu. 
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/35250/Rae_Elina_Korkko_Tea-2.pdf?sequence=1